Yllätyksellisiä ovat junioreiden polut

Viime blogista on vierähtänyt aikaa ja sinä aikana on ehtinyt tapahtumaan paljon asioita. On lopetettu kausi Lontoossa, aloitettu uusi kausi kotona, vaihdettu fysiikkavalmentajaa onnistuneesti ja otettu tiimiin mukaan myös manageri. Takana on myös viikon harjoitusreissu Espanjassa sekä maajoukkueen mukana viikon leiri Italiassa. Tällä hetkellä viettelen aikaa koti Suomessa vielä reilun viikon verran ja sen jälkeen suuntaan Marokkoon Naisten Euroopan tourin karsinta-finaaliin. Sieltä palataan kotiin juuri sopivasti jouluksi.

Tässä vaiheessa vuotta on hyvä kääntää hieman katsetta taaksepäin ja arvioida mennyttä vuotta. Itselleni vuosi on ollut yksi tapahtumarikkaimmista. Vuosi sitten tähän aikaan olin Espanjassa valmistautumassa viime vuoden karsintoihin, josta tarinani ammattilaisena lähti liikkeelle. Tarinani ammattilaisena jatkuu vielä, toivottavasti monta vuotta eteenpäin, mutta tämä vuosi on antanut hyvän alun tarinalle.

Azoreiden ja Englannin kisojen myötä varmistin paikan Naisten Euroopan tourin karsintojen finaaliin. Kumpikaan kisa ei mennyt kohdallani loistavasti. Azoreilla napsahti pitkästä aikaa cut kohdalleen ja Lontoossa pelaamiseen vaikutti stressi ranking-tilanteesta ja kaikki muu ylimääräinen. Kaikesta huolimatta sijoituin rankingissa sijalle 21. ja yksi tavoite kaudelta oli saavutettu eli paikka karsinta-finaaliin. Kausi sisälsi myös paljon muuta hyvää. Pelini kehittyi uudelle tasolle ja mikä tärkeintä, löysin paikkani ammattilaiskentillä.

Olen seurannut nyt Suomessa ollessani pitkästä aikaa junioriurheilua. Olen kuusinkertainen täti ja käyn mielelläni katsomassa sukulaislapsien pelejä aina kun se on vain mahdollista. Mikään muu ei ole niin innostavaa omalle tekemiselle kuin katsoa junioreiden aktiivista ja pelotonta toimintaa kentällä. Samalla ajatukset kääntyvät helposti myös omiin junnuvuosiin. Itse uin kilpaa juniorina ja tuli sitä harrastettua myös hieman telinevoimistelua ja yleisurheilua. Golf tuli mukaan harrastuksiin yläasteikäisenä. Itse en ollut koskaan juniori-ikäisenä missään lajissa huippu hyvä. Olin monesti keskikastia. Muistan kuinka teki tiukkaa alittaa uinnissa ikäkausimestaruusuintien aikarajoja. Kovalla harjoittelulla aikarajat saavutettiin, mutta itse kisat eivät menneet kummoisesti.

Mutta kaikesta huolimatta olen saanut tehdä nyt kohta vuoden verran työtä urheilijana. Vaikka en päätynyt golfin pariin 7 vuotiaana enkä ollut missään vaiheessa edes maajoukkueissa mukana. Nykyään kuulen ja näen liian usein junioriurheilussa, kuinka junioreita pyydetään valitsemaan yksi laji alle 10 vuotiaan ikäisenä ja nähdään vain yksi reitti huipulle. Tosiasiassa kuitenkin kyseinen junnu voi saavuttaa mahdollisen huipun vasta 20-25v. ikäisenä lajista riippuen. Aika pitkä matka on kuljettavana pienelle juniorille yhden lajin parissa. Reittejä huipulle on monia erilaisia ja on hyvin paljon kiinni yksilöstä, millainen reitti sopii juuri hänelle.

Toisenlainen kipukohta löytyy junioritoiminnassa mukana olevista aikuisista. Aikuiset, niin vanhemmat kuin valmentajat näkevät hyvin helposti vain voittoja ja häviöitä, jolloin junioreiden kehitys jää toissijaiseksi asiaksi. Aikuiset arvioivat helposti työnsä valmennettavien ja ohjattavien tuloksien kautta. Tuliko voitto vai häviö?  Tärkeämpää olisi kuitenkin huomioida juniorien kehittyminen. Lisäksi olisi tärkeää huomioida, että junioreiden kehitys on yksilöllistä. Toinen juniori voi kehittyä lajin parissa nopeasti ja toinen voi oppia uuden taidon vasta monen toiston jälkeen. Aikuisien ei pitäisi alkaa suunnittelemaan etukäteen 10 vuotiaan tulevaisuutta. Kukaan ei voi ennustaa kenestäkään 10 vuotiaasta, tuleeko hänestä lajinsa huippu vai ei. Huipulle pääsy on monien eri asioiden summa. Joukkueen sisällä voi olla pientä kilpailua ja juniorit pitää opettaa häviämään ja voittamaan, mutta se ei mielestäni saisi olla junioriurheilun pääjuttu. Harjoitteluun tulisi löytää hauskuus ja mielekkyys, joka itsessään motivoisi junioreita olemaan lajin parissa pitkään. Ennen kaikkea junioriurheilussa olisi tärkeää, että jokainen lapsi oppisi liikunnallisen elämäntavan ja oppisi tärkeitä taitoja urheilusta, joita hän voisi hyödyntää aikuisena työelämässä asti.

Itse pakerran lajini ja työni parissa tiukasti jouluun asti, toivottavasti muilla on jo hieman aiemmin mahdollisuus rauhoittua joulun viettoon. Toivottavasti saamme nauttia myös valkoisesta joulusta.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Leena

Vastaavia artikkeleita

Ei näytettäviä artikkeleita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *