Viiden kisan putki, osa 2

Ruotsin ja Norjan kisojen jälkeen oli erittäin mukavaa olla kotona kokonainen viikonloppu, ehti tekemään muutakin kuin vain pesemään pyykit:) . Viikonlopun jälkeen suuntasimme takaisin Ruotsiin, tällä kertaa lentäen. Lensimme Kööpenhaminaan, josta tulimme Juutinrauman siltaa pitkin Ruotsin puolelle. Onneksi saimme käyttöön hieman isomman farmariauton, koska tuuli oli sillalla hyvinkin navakkaa. Sai oikeasti pitää tiukasti ratista kiinni, että pysyi kaistaviivojen välissä. Hienot olivat kuitenkin näkymät sillalta! Olimme yötä kentän vieressä mökissä, joten liikkuminen kentälle oli helppoa. Mökki ei ollut tälläkään kertaa iso, mutta oli siellä kuitenkin kaksi erillistä makuuhuonetta. Edistystä siis, seuraavalla kerralla on jo varmaan erillinen keittiö :). Kenttä oli mukava, vaikka väyliä ympäröikin mäntymetsiköt, joiden myötä väyläosumat tulivat arvokkaiksi. Par 5 olivat lyhyitä, melkein kaikki olivat kahdella päälle lyötäviä. Kentällä oli muutama haastava par3 ja par4-väylä, mutta muuten kenttä oli pelaajaystävällinen. Virheitä saattoi tulla haastavammille väylille, mutta toisaalta virheet olivat korjattavissa par5 väylillä.

 

image

Lentokoneessa oli hienot maisemat, kun laskeuduimme Kööpenhaminaan

image

Siellä se silta häämöttää, pidetään kuitenkin auto kaistaviivojen välissä 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kisa lähti hieman tahmeasti käyntiin +3 tuloksella, kierroksella oli haasteita lähestymisien kanssa ja sorruin helppoihin virheisiin. Cutiin nähden homma oli kuitenkin omissa käsissäni. Toinen päivä olikin sitten aivan toista menoa. Sain korjattua tekemäni virheet hyvillä birkuilla ja pystyin pitämään pääni mukana pelissä. Toinen päivä sisälsi myös mielenkiintoisen luennon, kun Fanny Sunesson piti meille luentohetken. Fanny kertoi tarinoita omasta caddieurastaan ja kuulijat saivat kysellä asioita maan ja taivaan väliltä. Fanny Sunesson on ollut yksi parhaimpia caddieta koko kilpagolfin historiassa. Hän oli esim. Nick Faldon cädinä, kun hän voitti 4 majorkilpailua. Oli erittäin mielenkiintoista kuunnella tarinoita niin kentältä kuin sen ulkopuolelta. Fanny on myös mukana tämän vuoden Solheim Cupissa varakapteenin roolissa, joten saimme kuulla hieman sisäpiiritietoa kisasta.

image

Kenttä oli hienossa kunnossa

image

Maisemia 18. väylältä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeinen kierros olikin sitten tämän kauden vuoristoisin kierros. Pelasin ensimmäiset yhdeksän reikää erittäin tahmeasti. Kentällä ei onnistunut oikein mikään ja paniikkanappula painettiin pohjaan parin helpon bogin jälkeen. En kuitenkin luovuttanut vaan pidin rutiineista kiinni ja toisen ysin alussa huomasin, että pallo alkaa löytymään läheltä reikää. Väylille 10 ja 11 tein hyvät birkut ja palasin näiden ansioista +3 tulokseen. Tämä rauhoitti pelaamistani toden teolla. Päivän kruunasi väylälle 17 tehty ammattilaisurani ensimmäisen eagle. Löin par 5-väylällä toisen lyönnin metrin päähän lipusta ja viimeistelin eaglen hyvällä putilla. Viimeisellä väylällä sain upotettua kahden metrin par putin ja kierrostulokseksi muodostui lopulta +1. En muista, milloin viimeksi olisi tehnyt tällaisen comebackin. Nousun ansiosta sain jälleen tärkeitä ranking-pisteitä.

 

image

Lähestyminen 9. väylällä

image

18. väylän avaus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viiden viikon kisaputki päättyi Suomeen ja Hill Side Golfiin. Oli mahtavaa päästä vihdoin pelaamaan kotiyleisön edessä, kirjaimellisesti. Olin nimittäin pyytänyt Mikkelistä tuttuja katsomaan kisaa ja ilokseni paikalle saapui mukavasti porukkaa. Itse kisa lähti hyvin käyntiin +1 tuloksella. Kierroksella olisi pystynyt myös parempaan, mutta oli tärkeää saada noinkin hyvä startti kisalle. Seuraavat kaksi päivää olivatkin sitten hankalampia.  Sinänsä lyöntiin tai muuhun tekniseen osa-alueeseen ei tullut mitään ongelmaa, mutta isoimman taistelun sain käydä pääni sisällä. Varmasti tilanteeseen vaikutti se, että perheeni, tutut, valmentajani olivat ensimmäistä kertaa tällä kaudella katsomassa pelejäni ja totta kai, halusin heille näyttää parasta golfiani. Olin siis erittäin iloinen kannustusjoukoista, mutta samalla huomasin, että tällaisissakin tilanteissa pitää oppia pelaamaan. Vaikka perhe on jännittämässä pelejäsi, ei sen tule vaikuttaa omaan tekemiseen. Ainakaan negatiivisesti. On pystyttävä olemaan omassa pienessä kuplassa kierroksen aikana ja pidettävä focus oikeissa asioissa, oli ympärillä keitä tahansa. Ja ennen kaikkea yleisöstä tulee saada voimaa omaa peliin, ei päinvastoin. Tähän voi vaikuttaa vain pelaaja itse. Kisan lopputulos oli pienoinen pettymys, mutta sain kerättyä jälleen arvokkaita pisteitä mukaan. Mikä tärkeitä, taas oppi uusia asioita pelaamisesta.

image

ProAm-päivältä Hill Sidesta

image

Viimeisenä päivänä sumu viivästytti hieman pelejä. Lippu ei oikein erottunut sumua seasta.

 

Nyt olen viettänyt kotimaisemissa kolmisen viikkoa ja ne ovat menneet nopeasti. Aika paljon aikaa on mennyt oman tukikisan järjestämiseen, jonka pidin viime sunnuntaina Mikkelin Golfissa. Tapahtumassa kaikki meni hienosti ja tarkoitus on pitää uusi tapahtuma ensi vuonna. Kiitos vielä kerran kaikille tapahtumassa mukana olleille yhteistyökumppaneille! Muutama päivä vielä kotimaisemissa, ennen kuin suuntaan kauden viimeisiin kilpailuihin. Ensin vuorossa Azorit ja sen jälkeen kausi huipentuu Englantiin.

Pysykää matkassa mukana!

-Leena

Vastaavia artikkeleita

Ei näytettäviä artikkeleita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *