Viiden kisan putki, osa 1

Mutta vielä jaksaa! Takana on ensimmäinen oikea koitos ammattilaisena, kun kilpailimme viisi viikkoa putkeen pitkin Eurooppaa ja Skandinaaveja. Liikuimme sekä maalla, merellä että ilmassa ja näin maisemia sekä Saksasta, Ruotsista, Norjasta että meidän koti-Suomesta. Olin yötä kaiken kaikkiaan seitsemässä eri hotellissa ja autossa istuin melkein 2000 kilometrin edestä. Silti vaikka, jostakin tämä voisi kuulostaa hirveältä, itse nautin olostani. Totta kai, heikkoja hetkiäkin viiteen viikkoon sisältyi, mutta nyt kun taaksepäin katselee, niin olihan se aika hienoa kaiken kaikkiaan.

Matka lähti käyntiin Hampurista, jossa oli kauden isoin kilpailu. Sen näkyi myös järjestelyistä, itse ei tarvinnut keskittyä kuin olennaiseen. Yövyimme hotellissa, joka oli kentän yhteydessä. Hotellissa oli sekä kuntosali että kylpylä ja muutenkin paikka oli viimeisen päälle. Oli ihana, kun kaikki treenipaikat oli lähellä ja kulkemisiin ei mennyt aikaa. Kentällä oli myös loistava par3 kenttä, jossa kävimme Annikan kanssa ottamassa muutaman matsin. Itse kisa meni hyvin osaltani, taskuun tuli kauden toinen top-10 sijoitus. Kaksi ensimmäistä päivää peli oli tasaista ja hyvää, birkkuja tuli mukavasti ja lyöntikin toimi. Viimeisenä päivänä jännitys otti hieman valtaa ja se näkyi epävarmana puttaamisena. Uusi tilanne vaatii aina hieman veronsa, mutta kisasta sai kuitenkin arvokasta kokemusta tuleviin koitoksiin. Olin myös tyytyväinen, että onnistuin kauden isommassa kisassa. Sain parannettua hyvin asetelmia rankingissa. Kisassa minulla oli mukana myös paikallinen cädi, Jessica. Aikaisemmissa kisoissa minulla ei ole ollut cädiä ja nytkään en ensin meinannut ottaa, mutta koska sääksi oli luvattu sadetta ja tuulta, ajattelin lisäkäsistä olevan apua kierroksella. Cädi osoittautui todella hyväksi ja varsinkin ekoina päivinä se rauhoitti hyvin omaa oloa. Sain myös hyvää kokemusta tästä jatkoa ajatellen. Nyt tiedän hieman enemmän, mitä haluan tulevaisuudessa omalta cädiltä.

Kiitos hyvälle cädille!

Kiitos hyvälle cädille!

 

Kahdentoistatunnin kotona olon jälkeen matka suuntasi Ruotsiin ja Norjaan. Tällä kertaa matka taittui laivalla ja autolla. Ruotsin Sundsvallissa pääsin osallistumaan ensimmäistä kertaa ProAm-tapahtumaan. ProAm-tapahtumaan osallistuvat kisan yhteistyökumppanit ja heidän asiakkaat. Jokaisessa ryhmässä on yksi pro ja kolme yrityksen edustajaa. Pelimuotona on bestball. Kyseessä on siis verkoitoitumistapahtumassa yrityksille kuin itse pelaajille. Minulle sattui hauska tuuri, ryhmässäni oli yksi suomea puhuva. Hän oli syntynyt Suomessa, mutta muuttanut jo lapsena Ruotsiin ja on nyt töissä Ruotsissa. Suomi taittui häneltä kuitenkin niin hyvin, että itse en joutunut käyttämään heikkoa ruotsiani vaan pystyin puhumaan hänen kanssaan suomea ja muiden kanssa englantia. Kyllä ruotsini on kehittynyt tässä kauden mittaa, mutta mieluiten hoidan asiat Skandinaaviassakin englannilla.

12h ennen ja jälkeen

12h ennen ja jälkeen

Mulla oli mukava ProAm ryhmä, team Accidens

Mulla oli mukava ProAm ryhmä, team Accidens

ProAm-tapahtumassa alkoi hieman jo tuntumaan kurkkukipua ja se vain yltyi päivien edetessä. Kroppa tuntui myös väsyneeltä. Ehkä tässä oli yksi syy heikkoon ensimmäiseen kierrokseen, jonka myötä karsiuduin viimeiseltä päivältä. Jotenkin kuitenkin tuntui myös siltä, että tämä karsiutuminen piti tapahtua tässä vaiheessa. Rutiinit olivat heikentyneet Hampurin kisan jälkeen vielä entisestään, joten oli hyvä saada yksi treenipäivä tähän väliin. Pystyin yhden päivän ajan keskittymään vain ja ainoastaan niiden kehittämiseen. Vahvaksi ajatukseksi rutiineihin tuli luku 2. Kaksi harkkasvingiä, kaksi vilkaisua ja lyönti. Ei turhaa seisoskelua tai säätämistä pallolla. Tämä ajatus on pysynyt ja pysyy koko loppukauden mukanani.

image

Muistetaan luku 2.

 

Seuraava kisa oli Norjassa, rannikkokaupungissa Larvikissa. Ajoimme sinne kahden pysähdyksen taktiikalla Eskilstunan ja Drammenin kautta. Tykkäsin kentästä paljon, vaikka griinit ovatkin hieman heikossa kunnossa. Kenttä sisälsi haastavia par3 väyliä mutta vastaavasti par5-väylät olivat helpohkoja, jotka pystyi lyömään kahdella päälle. Itsekin pääsin lyömään muutaman par5 raudalla toista päälle.  Norjan kisassa rutiinit olivatkin jo paljon paremmat. Oli mukava aloittaa kisa birkulla ja todeta, että harjoittelu ei ollut mennyt hukkaan. Kisan viimeinen kierros oli hieman heikko, mutta muuten olin jälleen tyytyväinen kisaan. Pitkän ajomatkan ja laivamatkan jälkeen olin kotona kisan jälkeisen päivän iltana. Pientä jännitystä kotimatkaan lisäsi oma vanha autoni, joka odotti Helsingissä. Kyseessä oli viimeinen reissu tämän auton kanssa ja toiveissa oli, että se menisi ongelmitta. Onneksi auto lähti ongelmitta käyntiin kahden viikon paikallaolon jälkeen ja viimeinen matka ajettiin hyvässä yhteistyössä. Seuraavana maanantaina sainkin käyttööni uuden auton. Kiitos vielä kerran Vauhti-Vaunu hyvästä diilistä!

Uuden auton omistajan on helppo hymyillä!

Uuden auton omistajan on helppo hymyillä!

image

Maisemia Larvikista

image

Näissä maisemissa oli mukava lenkkeillä

image

Tuulta riitti niin rannalla kuin kentälläkin.

Vastaavia artikkeleita

Ei näytettäviä artikkeleita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *