Onko lupaa kritisoida tai valittaa?

Tammikuu on ammattilaisgolfarin elämässä suunnittelun aikaa ja tänä vuonna minun kohdallani myös tiukkaa treenaamista. Edellisistä vuosista poiketen, olin tammikuussa jo treenien parissa. Suuntaviivat vuoteen ja kehityskohtiin oli jo piirretty joulukuun puolella, joten tammikuussa pystyttiin keskittymään jo oleelliseen. Mutta aivan kaikkea energiaa ei voinut käyttää pelkkään treenaamiseen vaan tammikuuhun kuului muitakin tehtäviä. Isoimpina tehtävinä on yhteistyökumppaneiden hankinta tulevalle kaudelle ja kauden suunnittelu, jonka pohjana käytetään kauden kilpailukalenteria. Tekemistä siis riittää.

Mutta aina vähän mutkia tulee matkaan, eihän reissu muuten olisi kertomisen arvoinen. Yleensä haasteelliset hetket lähtevät käyntiin, jos terveyden perusta on huonolla hoidolla. Ravinto ja lepo ovat kaiken lähtökohta. Tällä kertaa kaikki asiat vähän kasaantuivat päälle. Oli huoli taloudellisesta puolesta, yhteistyökumppaneiden hankinnasta, harjoittelun sujuvuudesta kuin fyysisestä hyvinvoinnissa. Pitkään vaivannut jalkaterä ongelma kärjistyi tammikuun alussa niin pahaksi, että piti jo harkita keppien käyttöä kävelyn avuksi. Myös selkä hieman oireili lyödessä. Golftreeneissä tuntui, että hakkasi vain päätä seinään eikä muutoksia saanut näkymään. Olin saanut joulukuussa iloisen uutisen, että olin päässyt mukaan Golfliiton ammattilaisten valmennusryhmään, Pro teamiin. Nopeasti kuitenkin iloinen uutinen muuttui epätietoisuudeksi, koska ryhmän toiminnasta ei ollut mitään tietoa. Kun tähän lisätään vielä epätietoisuus tulevan kauden kilpailukalenterista ja muista aikatauluista, oli siinä haastetta kerrakseen. Paljon kysymyksiä, mutta vastauksista ei ollut tietoakaan. Yhteistyökumppaneiden hankinta eteni pienin askelein eteenpäin, mutta jälleen sain huomata bisnesmaailman raadollisuuden, jossa loppupeleissä vain raha puhuu.

En jäänyt kuitenkaan tuleen makaamaan vaan lähdin selvittämään asioita. Kiitos hyvän tukiverkostoni, ongelmat muuttuivat haasteiksi ja haasteeksi ylitettäviksi asioiksi. Tällä hetkellä asiat ovat hyvällä mallilla. Treenit kulkevat mukavasti, muutosta alkaa näkymään niin golf kuin fyysisen harjoittelun puolella. Keho on paljon vastaanottavaisempi ja, kun ravinto ja lepo ovat kunnossa, myös keho palautuu paremmin harjoituksista. Aloitin myös yhteistyön FysioProVitan kanssa ja sain heiltä tukipohjalliset, jotka ovat todella auttaneet. Kerron maaliskuun blogissa enemmän kokemuksia pohjallisista. Pro teamin ensimmäinen tapaaminen oli reilu viikko sitten Vierumäellä, jossa ohjelmassa oli fyysiset testit. Sain testeistä erittäin arvokasta tietoa oman kehon toiminnasta ja uskon myös tulevaisuudessa ryhmän auttavan minua eteenpäin ammattilaisuralla. Myöskin tulevan kauden kilpailukalenteri on selvinnyt, yhtä kilpailua lukuun ottamatta, joten kausisuunnitelma on jo melkein valmis. Yhteistyökumppaneiden hankita on hyvässä käynnissä, mutta kyllä sillä puolella on vielä tekemistä. Usea yritys, johon olen ollut yhteydessä, on jo mukana joukkueurheilussa ja siksi ei näe järkeväksi olla mukana yksilöurheilussa. Haastaisin kuitenkin yrityksiä monipuoliseen tukemiseen. Yksilöurheilijan tukeminen voi olla yhtä tai jopa enemmän hedelmällistä kuin joukkueurheilun tukeminen. Yksilöurheilijaa tukemalla saattaa päästä lähemmäksi urheilijaa ja hänen elämäänsä. Tähän ainakin itse pyrin omien yhteistyökumppaneiden kanssa. Etsin siis edelleen itselleni yhteistyökumppaneita tulevalle kaudelle, joten jos sinua kiinnostaa yhteistyö, ole rohkeasti yhteydessä.

Kokemukseni tammikuulta pisti minut miettimään asioihin suhtautumisesta. Nykyään joka puolelta painotetaan positiivista ajattelua ja kuinka asiat tulee nähdä paremmasta näkökulmasta. Itse olen tämän kannalla myös, positiivinen ajattelu vie yleensä pidemmälle kuin asioista murehtiminen. Mutta eikö joskus ole kuitenkin lupa kritisoida ja valittaa? Jos oikeasti elämässä menee vähän heikosti, niin eikö sitä saa sanoa ääneen? Tuntuu siltä, että tapahtuupa mitä tahansa, aina pitäisi olla suupielet ylöspäin. Itse elän tällä hetkellä unelma elämääni, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikki olisi koko ajan hyvin ja hienosti. Vaikeita päiviä riittää, mutta se ei silti tarkoita, että en haluaisi elää juuri tällaista elämää tällä hetkellä.  Minusta tuntui tammikuussa siltä, että en voi puhua ääneen vaikeuksista. Jos ihminen puhuu vaikeuksista, otetaan se useasti vastaan valittamisena. Älkää ymmärtäkö nyt väärin, en itsekään halua ryvetä valittamisessa ja löytää elämästä vain huonoja puolia, mutta joskus on vapauttavaa sanoa, että nyt ei mene hyvin. On tärkeää katsoa totuutta silmiin ja ottaa sen jälkeen korjausaskelia parempaan suuntaan. Jos olisin vain painanut eteenpäin koko tammikuun suupielet ylhäällä, en välttämättä tuntisi oloa tällä hetkellä niin hyväksi kuin tunnen.

Vastaavia artikkeleita

Ei näytettäviä artikkeleita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *