Kahdeksan takana, viisi edessä

Kun viimeksi kirjoitin blogia huhtikuussa, oli kausi juuri pyörähtänyt käyntiin Ranskassa. Ensimmäinen kilpailu ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, mutta ajatukset olivat toiveikkaat tulevaisuuden suhteen. Nyt takana on kahdeksan kilpailua ja niissä olen päässyt pelaamaan viimeiselle kierrokselle kolmessa kilpailuissa. Yhdessä olen ollut top-25 sisällä ja muissa kahdessa kilpailuissa viimeinen kierros on tiputtanut sijoituksen 40. sijoituksen tienoille. Rankingissa olen tällä hetkellä top-90 tienoilla.

On siis sanomattakin selvää, että kausi ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Moni on kysynyt, onko tuloksen tekoon vaikuttanut joku tietty asia tai osa-alue. Talven aikana tiukasti harjoiteltu putti, chippi ja wedge ovat olleet muutamissa kohdissa ratkaisevassa asemassa, mutta toisaalta taas jossakin tilanteissa ne ovat olleet niitä lyöntejä, jotka ovat pitäneet pelini pinnalla. Lyönti on ollut muutamissa kilpailuissa vahvaa, mutta muutamissa noussut erittäin ratkaisevaan asemaan. Toisaalta taas pelistrategiakin on ollut joskus vääränlainen. Ei voi siis sanoa, että joku tietty osa-alue on vaikuttanut tulokseen. Kun tekninen puoli alkoi toimia jollakin tasolla, esiin nousi rutiineiden tärkeys. Kun katsoo maailman kärkipelaajia, heillä rutiinit ovat joka kerta samanlaiset ja lyönti starttaa, heti sen jälkeen, kun katse palautuu kohteesta pallolle. Itselläni tämä on se kohta useasti, kun jämähdän paikalleen pallolle. Tämän myötä ajatukset saattavat lähteä harhailemaan olennaisesta ja pelkotilat nousevat esiin.

Jokainen kilpailu on siis ollut oma tarinansa, mutta positiivisuuttakin tästä löytyy. Jokaisen heikon kisan jälkeen, olen pystynyt arvioimaan peliäni kauden alussa laitettujen tavoitteiden valossa. Enää ei ole ollut ”mutu”-tuntumalla toimista vaan on pystynyt katsomaan tarkasti tuloksen taakse. Tämä on ollut eri haasteiden ratkomista jokaisen kilpailun jälkeen, mutta mikä tärkeintä, nämä haasteet olen saanut ratkaistua. Totta kai, olo on ollut hyvinkin pettynyt heikosti menneiden kisojen jälkeen, mutta jos epäonnistuminen ei harmittaisi minua ammattiurheilijana, olisin silloin väärässä ammatissa.

Jäljellä on siis vielä viisi kisaa. Helposti tässä vaiheessa katse kääntyy taakse päin ja harmitus menneistä kisoista tulee päälle, mutta nyt ei ole sen aika. Viiden kisan aikana on moni asia mahdollinen, jopa nousu top-5 joukkoon rankingissa. Tietenkin se tarvitsee nappisuorituksen, mutta on hyvä muistuttaa itseään kaiken olevan vielä mahdollista. Haasteita on ratkottu koko kauden ajan ja nyt askelmerkkien tulisi olla selvät kentällä.

Kaikki lähtee omasta asennoitumisesta niin peliä kuin itseään kohtaan. Golf pelinä on epäonnistumisien sietämistä sekä itseensä luottamista tilanteessa kuin tilanteessa. Ei mikään helppo yhdistelmä, mutta ammattilaiskentillä pelatessa, tuohon on pystyttävä. Edetään siis loppu kauden kisoissa eteenpäin lyönti kerrallaan, supermiehen itseluottamuksella, hyviä rutiineita unohtamatta.

-Leena

Vastaavia artikkeleita

Ei näytettäviä artikkeleita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *